Kiusattu

Aamu aukeaa varhain,

ei ole taaskaan fiilis parhain.

Kouluun pitäisi jo kiireesti ehtiä,

olisi lapsukaisella pienellä asiaa rehtiä.

Sanat kuitenkin kurkkuun juuttuu,

pelko siitä et tuskin mikään muuttuu.

Koulussa välitunnit tuskaa on,

viisari kellon armoton.

Koulun pihalla yksin aina,

maanantaina ja perjantaina.

Pyyhekumit selkään luokassa lentää,

ei voi kyyneltä enää mikään estää.

Oli vaatteet muodin huipulta tai ei,

joku koulunkäynnin innon vei.

Miks kaveria mulle ei löydy mistään,

en kestä yksin tätä pitkään.

Nuoressa sydämessä painaa huoli,

luottamus ihmisiin kauan sitten jo kuoli.

Rillit raskaat nenällä painaa,

elämä tää on kai huonoa rainaa.

Mut on vain mentävä eteenpäin,

ryhti alistunut suoristettava näin.

Vielä se valoisampi päivä koittaa,

jolloin löytyy voimaa vaikeudet voittaa.

Usko itseen on lääke paras,

sitä ei pysty viemään kiusaaja, ei varas.

Miten saisimme rakennettua maailman sellaisen,

jossa pelkoa ei tarvitse koulutiellä tuntea lapsosen.