Kalamies

Kalamies rannalla pilviin katseensa suuntaa,

aprikoi myrskyä, tyyntäkö päivälle lupaa.

Silmänsä luo hän vielä taakseen,

kohti punaista tupaa.

Veneensä laineille työntää,

kalastaja kokenut.

Varmoin ottein kädet vahvat tyrskyihin ohjaa.

Karikot monet väistää taitavasti,

ei purtensa kosketa pohjaa.

Oli koiranilma tai aurinko polttava,

kalamies sään ei anna estää.

Saalis vedenalainen noutajaansa vailla,

herkuista notkuva pöytä kestää.

Pitkän päivätyön kalamies uuttera,

päivä toisensa jälkeen puurtaa.

Ei tunteja laske, ei minuutteja,

rakkainta puuhaansa yhä jaksaa uurtaa.

Aurinko mailleen laskenut jälleen,

vene rantakiviin kolahtaa.

Veden pinta tyyni jo.

Myhäillen kalamies raukea tupansa oven avaa,

tuvan lämpö rauhaisaan uneen pian vaivuttaa.