Maitotölkit, täältä tullaan!

Aiemmassa postauksessa kerroin monilokeroastian käyttökokemuksesta kahden kuukauden käytön jälkeen.

Postauksen löydät täältä:

https://rehellisestikestavaa.blogspot.com/2021/06/5-syyta-tutustua-monilokerokeraysastiaan.html

    

                                        Näin täyttyy meillä monilokeroastia

Kokemukseni monilokeroastiasta ja havaintoni siitä, että pakkaustekniikkani vaatii toimenpiteitä sai minut havahtumaan, miten voisin hidastaa astian liian nopeaa täyttymistä.

Jouduin siis aloittamaan perustavanlaatuisen pohdinnan, mitä voin tehdä toisin. Tässä postauksessa keskityn maitotölkkeihin. Tein testin ja päätin ylittää itseni. Tavoitteena oli ylittää aikaisemmat pakkaustulokset 💪

Aiemmin jaksoin "rutata" yhden maitotölkin sisään kaksi tai kolme tölkkiä. Harmittelin leviäviä maitopurkin pohjia ja luovutin. Inspiroituneena ystäväni puheista koin voimaannuttavia fiiliksiä ja päätin, että asian on muututtava.

Tänä aurinkoisen kauniina sunnuntaiaamuna olisin voinut tehdä kaikenlaista, lähteä vaikkapa ulkoilemaan. Mutta minäpä aloin testailemaan, kuinka monta maitopurkkia saisinkaan pakattua yhden sisään. Tässä tulokset:

Testi nro. 1. Maitopurkkien pohjat olivat kaikki alaspäin. Laittelu oli aika hankalaa ja lopputuloksena oli 9 purkkia. Olihan sekin jo huomattava parannus verrattuna aiempaan!

Pohjat alaspäin pakkailu oli hankalinta

Testi nro. 2.  Maitopurkkien pohjat olivat kaikki ylöspäin. Tuloksena oli 11 litistettyä maitotölkkiä.

Pakkailu oli jo helpompaa

Testi nro. 3.  Nyt iskin maitopurkkeja vuorotellen pohjat alas- ja ylöspäin. Tuloksena tähän mennessä paras tulos eli 12 purkkia.

Tässä vaiheessa pakattava maitotölkki joutui
 jo hieman antamaan periksi

Testi nro. 4. Viimeiseen testiin laitoin kaikkeni. Tekniikkana oli osa alas- ja ylösalaisin. Siis eli ilman logiikkaa. Lopputulos oli 15 purkkia, joista 7 oli pohja ylöspäin ja 8 pohja alaspäin. Ja vaikka kuinka yritin tunkea 16:tta purkkia, niin en onnistunut. Sama lopputulos olisi tietenkin voinut tulla eri lukemilla, mutta tästä testailemaan, jos mielenkiintoa riittää, ja maitopurkkeja 😁

Siellä ne purkit ovat kuin sillit suolassa

Loppuanalyysi

Koska testithän eivät ole luotettavia, jos niitä ei pystytä toistamaan, niin ehkä huomasitte kuvista, että pakattava maitotölkki on vaihtunut. Testasin ensimmäisen kierroksen vaaleansinisellä purkilla ja toistin kierroksen täysin ehjällä tummansinisellä purkilla ja saman tuloksen sain. Ja veikkaisin pakkaustekniikan ja voimatason olleen myös samantasoinen kummallakin kierroksella 😅 

Toki muuttuvina tekijöinä kannattaa huomata, että samat purkit olivat jo kokeilujen jälkeen litistyneet entisestään, joten tulokset eivät välttämättä kuitenkaan ole ihan keskenään verrattavissa 😅 Ja toisaalta, kokemus kasvaa tehdessä!

Pari huomioitavaa juttu tuli eteen eli maitopurkit on taitettava ihan suoraan, koska jos reuna on yhtään kierossa, niin kovin montaa purkkia ei saa mahtumaan. Ja hiukan vaatii sormivoimia, kun ensinnäkin koittaa pitää jo pakattavassa maitotölkissä olevat purkit kurissa ja sitten kun viimeisiä tölkkejä laittaa paikoilleen, niin hiukan saa puristaa 😏

Testi oli oikein opettavainen ja antaa uskoa siihen, että monilokeroastian täyttymiseen voi vaikuttaa itse tosi paljon. Kukapa kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse 😉 Mutta maitotölkit, olette voitettu kanta 😆

Varmasti on paljon muita hyviä tapoja tehdä tämä toisin ja toivoisinkin kommenttia alle, jos sinulla on hyviä vinkkejä.

5 mainiota syytä tutustua monilokerokeräysastiaan

Kerroin aiemmassa postauksessa täällä Valkeakoskella Kiertokapula Oy:n toteuttamasta monilokeroastiakokeilusta. 

Postauksen löydät tästä linkistä:

https://rehellisestikestavaa.blogspot.com/2021/03/arjen-luksusta-lajitteluun-pientalossa.html

Monilokeroastiakokeilu alkoi huhtikuun alussa ja nyt parisen kuukautta on astia ollut kovassa käytössä. Mikä on muuttunut? Vai onko mikään?

Tässä tapauksessa kuva kertonee enemmän kuin aika monta sanaa, joten:

Tämä näyttäisi olevan trendi siitä, missä tahdissa jätejaelokerikot täyttyvät meillä

Astia on tähän mennessä tyhjennetty kerran ja ennen tyhjennystä astian täyttöaste näytti hyvin samalta kuin kuvassa. Kartonkipakkauksia ja muoveja meillä näyttää syntyvän paljon, kun taas puolestaan metalli- ja lasilokerikot huokuvat melkoisen tyhjinä. Metalliakin kyllä kertyy jonkun verran, mutta lasijätteen määrä on meidän taloudessamme hyvin pieni.

Todennäköisesti otamme ennen seuraavaa tyhjennystä irrotettavan metalli- ja lasilokerikon pois ja näin saamme vielä hiukan lisää tilaa kartonkipakkauksille ja muoveille. Irrotettava osa on mielestäni hyvä ja helposti siirrettävissä vaikkapa autotalliin odottamaan. Mietin kyllä, että voisiko nämä lokerikot jopa olla erikseen, irrallisina toisistaan.

Valitsemamme kahden kuukauden tyhjennysväli vaikuttaisi tällä hetkellä liian pitkältä juuri silmälläpitäen muovi- ja kartonkijakeita. Toki mielessäni on käynyt ajatus, että josko esimerkiksi itse voisin luopua maidon liiallisesta litkimisestä. Maitopäniköiden määrä kun näyttää astiassa olevan suorastaan valtaisa. 

Hienointa olisi pystyä vähentämään syntyvän jätteen määrää, mikä on jätehierarkian tärkein periaate. Tämä niin kutsuttu etusijajärjestys ohjaa jätehuoltoa. 

Muovijätteisiin liittyen olen miettinyt, onko viisaampaa kerätä muovit muovipussiin vai olisiko parempi viedä irrallisina roskat lokeroon. Kokeilin jälkimmäistä kerran ja sopivasti tuulenpuuska lennätti osan roskista pihalle ja siihen loppui se kokeilu. 

Tuntuu kuitenkin, että muovit voisi saada tiiviimmin laitettua astiaan ilman ylimääräisiä pusseja, joten tätä täytyy nyt pohtia uudemman kerran. Ja toisaalta, taisin juuri mainita siitä jätteen vähentämisestä 😆

Miksi minun mielestäni monilokeroastia on kokeilemisen arvoinen?  

1. Vaikkakin roskien vienti lähimpään keräyspisteeseen on oivaa hyötyliikuntaa, niin ainakin itse ruuhkavuosien (=kiireisten päivien keskellä?) on ihanaa kävellä vain muutamat askeleet ja viskata roskat oman pihan astiaan. Ylimääräisen energian voi sitten purkaa johonkin ihan muuhun touhuun.

2. Avautuu erinomainen tilaisuus tutustua jätejakeiden lajitteluun ja oppia, mihin mikäkin roska kuuluu.  Aikaahan se voi hetken viedä, mutta jätteiden syntypaikkalajittelun tärkeyttä ei kannata unohtaa! Ja elinikäinen oppiminen pitää mielen virkeänä 😃

Kiertokapulan sivuilla on esimerkiksi lajitteluhaku, jolla on helppoa löytää kullekin jätejakeelle oikea paikka. Löydät sen täältä: 

https://www.kiertokapula.fi/lajitteluhaku/

3. Aiemmin meillä lajittelupisteeseen odottavia muovi- tai paperipusseja kerääntyi keittiön (tai eteisen) lattialle. Lenkille lähtiessä monesti mielessä oli ajatus, että nyt voin viedä roskat keräyspisteeseen! 

Jo seuraavassa lauseessa ajatus kuitenkin muuttui; ei nyt, lenkki ei suuntaudu keräyspistettä kohti. Eli toimitusaika kotoa keräyspisteelle saattoi venyä pitkäksi. Nyt sitä ongelmaa ei ole. Toisin sanoen monilokeroastia helpottaa elämää tältä osin.

4. Sekajätteen määrä vähenee huimasti. Tässä huomaa sen, kuinka paljon varsinkin muovi vie tilaa roskiksessa. Näin myös sekajäteastian tyhjennysväliä voi lyhentää. Toki meillä on kompostori, joten biojätekään ei enää vie sekajäteastiasta tilaa.

5. Koska kyseessä on kokeilu, ei menetä mitään ja itselle saa hyvän fiiliksen siitä, että tekee ympäristön hyväksi asioita. Pienistä teoista syntyy ne isot muutokset ja vaikutukset!

Monilokeroastiakeräys voi olla tulevaisuutta laajemmassakin mittakaavassa. Kokeiluun olisi  hyvä saada lisää asiakkaita, jotta saataisiin riittävää kokemusta sekä pystyttäisiin arvioimaan keräyksen kannattavuutta. 

Monilokeroastia ja tyhjennys on kokonaispalvelu, josta maksetaan yksi könttäsumma.  Jos  sekajäteastian tyhjennysväliä pystyy harventamaan, niin voi syntyä jopa säästöä. Myös monilokeroastian tyhjennysvälin harventaminen tai tiivistäminen on helppoa.

Toivon ainakin itse kovasti, että moni innostuisi tästä mielestäni toimivasta tavasta edistää kierrätystä ja kiertotaloutta. Vaikka ne omat pienet teot tuntuisivat mitättömiltä, niin kun tarpeeksi moni toimii, niitä positiivisia asioita tapahtuu. 

Lisätietoa aiheesta löytyy muun muassa täältä:

https://www.ymparisto.fi/fi-fi/kulutus_ja_tuotanto/jatteet_ja_jatehuolto

https://www.kiertokapula.fi/wp-content/uploads/2021/03/Monilokero-opas_PDF.pdf

Santun lenkki

 Santun lenkki Valkeakoskella on yksi mun lempilenkkipoluistani. Se sijaitsee Kauppilanmäellä ja sen pituus on reilun kilometrin. 

On uskomatonta, kuinka keskellä kaupunkia voi olla näin kaunis reitti. Lähellä on vesistö, kanava ja samaan aikaan maisemaa hallitsee tehdasmaisema. Kuitenkaan tehtaan läheisyys ei ainakaan itsessä aiheuta mitään negatiivisia tuntemuksia tai häiritsevää ääntä. Jotenkin tällaisen hyvin kaupunkimaisen näyn ja rauhallisen luontomaiseman yhdistyminen on mielenkiintoinen kombo.

Tervasaaren tehdas

Mielestäni on ihanaa kävellä reitin pehmeää, pururatamaista pintaa pitkin ja jotenkin askelkin tuntuu paljon kevyemmältä kuin asfaltilla 😍

Reitin varrelta löytyy veneenlaskupaikkaa, laiturit isommille paateille ja uimapaikka, jonka yhteydessä on uusittu pöytä- ja penkkiyhdistelmä. Fiksusti on myös roskis laitettu penkkien viereen, mutta silti, valitettavasti kaikki roskat eivät siihen eksy 😢

Reitti on lapsiystävällinen ja polun varrella on kiva leikkipaikka lapsille. Siellä on keinut, kiipeilyteline ja semmoinen yksi vempele, jonka nimeä en tiedä 😝

Leikkikentän vieressä on myös kenttä pienille tai vähän isommillekin pallonpotkijoille tai muille innokkaille. 

Kuvaa rannalta, josta pääsee kivasti uimaan

Penkit ja pöytä uimapaikan vieressä

Santun lenkin ympäristössä sijaitsee Kauppilanmäen museoalue, joka on hyvin idyllinen kesäpäivän viettopaikka tai ihana paikka käydä nauttimassa vaikka piknikeväitä. Täältä voit käydä lukemassa lisää museoalueesta.

Santun lenkiltä löytyy myös komeita muurahaispesiä

Tällainen luontopläjäys tähän sateiseen torstaipäivään 😃

Jos sulla on joku kokemus kyseisestä lenkistä, niin laita alle kommenttia 😊

Kalamies

Kalamies rannalla pilviin katseensa suuntaa,

aprikoi myrskyä, tyyntäkö päivälle lupaa.

Silmänsä luo hän vielä taakseen,

kohti punaista tupaa.

Veneensä laineille työntää,

kalastaja kokenut.

Varmoin ottein kädet vahvat tyrskyihin ohjaa.

Karikot monet väistää taitavasti,

ei purtensa kosketa pohjaa.

Oli koiranilma tai aurinko polttava,

kalamies sään ei anna estää.

Saalis vedenalainen noutajaansa vailla,

herkuista notkuva pöytä kestää.

Pitkän päivätyön kalamies uuttera,

päivä toisensa jälkeen puurtaa.

Ei tunteja laske, ei minuutteja,

rakkainta puuhaansa yhä jaksaa uurtaa.

Aurinko mailleen laskenut jälleen,

vene rantakiviin kolahtaa.

Veden pinta tyyni jo.

Myhäillen kalamies raukea tupansa oven avaa,

tuvan lämpö rauhaisaan uneen pian vaivuttaa.

Keväinen ristiriita

Herättyäni aamulla noin kahdeksan maissa, katsahdin pihalle ja totesin, että näyttää miltei takatalvelta. Ei silti ihan, lumipeitteeltä oli luonto säästynyt, mutta auton lasien jäinen pinta ja pikainen käynti ovensuussa varmistivat pienen pakkasen rantautumisen sunnuntaiaamuun.

Vaikka sisäinen kylmyyteni kehotti jäämään vielä sisätiloihin, päätin sisuuntuneena pistää asianmukaisen vaatetuksen ylle ja lähteä reippain mielin työhanskat käsissä kohti työleiriä eli aroniapuskia.

Karhunköynnös (vanhoja nimiä elämänlanka tai isokierto) aroniapensaan kimpussa 😓

Vaikka en voi parhaalla tahdollakaan kutsua itseäni minkään valtakunnan puutarhuriksi, niin aina keväisin (yleensä auttamatta liian myöhään) minulle syntyy hetkellinen mielihalu hyökätä noiden harmillisten karhunköynnösten kimppuun ja putsata viattomat pensasaidat tältä riesalta. Niin kuin kuvasta voi kuitenkin todeta, viime kevään väliaikainen aivojen vinksahdus ei ole auttanut.

Eikä siinä mitään, vaikka yhden kerran saisi nuo kireälle kiertyneet sitkeähköt ruohot perattua pensaista, kun ne hetken päästä jo pullauttavat uutta kehiin, vuodesta toiseen.

Kukka on karhunköynnöksessä kyllä kieltämättä kaunis; valkokarhunköynnöksessä valkoinen ja punakarhunköynnöksessä vaaleanpunainen. Tämä kauneus ei kuitenkaan liiemmälti mieltä lämmitä, kun katselee osin laonneita pensasaidan varsia. Sinä hetkenä ei voi muuta kuin vajota miltei epätoivon alhoon ja yrittää putsata aitataimen kerrallaan puhtaaksi. Nyt, kun köynnöksen varsi on jo kuiva, homma ei ole yhtä puisevaa kuin parhaana kasvukautena, jolloin kasvia on todella vaikea saada pois. Muutoinkaan sen hävittäminen ei onnistu ihan sormia napsauttamalla.

Karhunköynnöksen historiasta on ollut vaihtelevia tulkintoja, mutta mitä ilmeisimmin kasvi on vieraslaji, joka olisi tuotu tänne 1700- luvulla. Sitä käytetään myös koristekasvina.

Koska suurin syntini puutarhatöissä on olla myöhässä liikkeellä, niin nyt olin ajoissa. Nimittäin, kun olin taistellut aikani elämänlangan kimpussa, syntyi ajatus: pensasaita tarvitsee puutarhasaksia. Niinpä varsi kerrallaan napsahti poikki, mutta ilman karhunköynnöksiä. Varmastikin tässä vaiheessa jonkun teistä ajatuksissa saattaa syntyä kysymys siitä, miksi tein turhaa työtä. Niin, varsin fiksu ja asiallinen kysymys! Toisaalta, noiden sinnikkäiden ja  harmittavaisten köynnösten repimisessä on jotain hyvin terapeuttista, onhan se käsillään tekemistä 😆 eli suotakoon anteeksi tällä kertaa tämä turha työ 😂

No, joka tapauksessa vaikka tästä vieraslajin perkauksesta saakin harmaita hiuksia ja aihetta tehdä blogipostaus, niin onhan se mahtavaa ja mieltä ihastuttavaa katsella uusia, pian aukeavia silmuja ja nauttia lintujen laulusta heti aamusta alkaen. Eiköhän se lämpimämpi kevät pian jo aukea kunnolla!

Lähteet alla ja myös lisätietoa löytyy täältä:

• https://vieraslajit.fi/lajit/MX.39371
• https://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/karhunkoynnos

Pitkäperjantai

Pitkäperjantain pienen vierailun päätteeksi matkalla kohti kotia taivas oli yhtaikaa synkkä ja kirkas. Ja taivaalle oli syntynyt kaunis sateenkaari. Jotenkin hassu fiilis, kun satoi räntää ja toisaalta oli niin keväistä. Tämän kuvan myötä toivotan rauhaisaa pääsiäisen aikaa.

Kiusattu

Aamu aukeaa varhain,

ei ole taaskaan fiilis parhain.

Kouluun pitäisi jo kiireesti ehtiä,

olisi lapsukaisella pienellä asiaa rehtiä.

Sanat kuitenkin kurkkuun juuttuu,

pelko siitä et tuskin mikään muuttuu.

Koulussa välitunnit tuskaa on,

viisari kellon armoton.

Koulun pihalla yksin aina,

maanantaina ja perjantaina.

Pyyhekumit selkään luokassa lentää,

ei voi kyyneltä enää mikään estää.

Oli vaatteet muodin huipulta tai ei,

joku koulunkäynnin innon vei.

Miks kaveria mulle ei löydy mistään,

en kestä yksin tätä pitkään.

Nuoressa sydämessä painaa huoli,

luottamus ihmisiin kauan sitten jo kuoli.

Rillit raskaat nenällä painaa,

elämä tää on kai huonoa rainaa.

Mut on vain mentävä eteenpäin,

ryhti alistunut suoristettava näin.

Vielä se valoisampi päivä koittaa,

jolloin löytyy voimaa vaikeudet voittaa.

Usko itseen on lääke paras,

sitä ei pysty viemään kiusaaja, ei varas.

Miten saisimme rakennettua maailman sellaisen,

jossa pelkoa ei tarvitse koulutiellä tuntea lapsosen.