Kestävästi negatiivisesta kestävämpään positiiviseen?

Myönnettäköön, on vaatinut tilastollisesti keski-iän rajapyykin ylittämisen ymmärtää se karu tosiasia, että oma henkilökohtainen ominaisuuteni, liittyen myös vahvasti henkilöbrändiini sekä ammatilliseen habitukseeni, on hieman negatiivinen. Olen yrittänyt kiertää asiaa kutsumalla itseäni  inhorealistiksi, mutta jos läheisten ihmisten hienovaraiset vihjaukset eivät ole saaneet minua ymmärtämään, niin Belbinin tiimiroolitesti vahvisti tämän jo hieman pelkäämäni asiaintolan: Olen aika negatiivinen. Yhdistän sanan negatiivinen kaikkeen ikävään, inhottavaan, lannistavaan ja ylipäänsä ei-pidettyyn toimintaan. Toki on tilanteita, esimerkiksi edelleen ajankohtainen koronatesti, missä negatiivinen on kyllä hyvin positiivinen ilmiö. Noh, negatiivista on se näytteenotto eli siitäkin jotain huonoa on löydettävissä, kun oikein etsii.

Miten tämä alkuhöpinä sitten liittyy kestävään kehitykseen tai ammatillisuuteen kyseisellä alalla tai ylipäänsä yhtään mihinkään? En ole ihan varma siitä, vielä.

Ennen

Muutama vuosi sitten, voin rehellisesti tunnustaa, en vielä lajitellut sen kummemmin enkä ole ilmastoahdistustakaan mielestäni pahemmin potenut. Toki olen ollut jo pitkään hyvin surullinen siitä, että villieläinten elinolot huononevat jatkuvasti ja myös tuotantoeläinten asema ja kohtalo surettaa, vaikka lihaa syönkin. Olen ajatellut, että jos jonain päivänä joutuisin käymään teurastamossa, itkisin todennäköisesti niin paljon, että lopulta kyyneleeni kuivuisivat ja matka jatkuisi johonkin paikkaan, jossa valkotakkiset, hyvin ammatilliset ja viisaat ihmiset hoivaisivat minua loppuelämäni. Siksi yritän olla ajattelematta liikaa ja jatkan miltei samoilla kuin ennenkin.

Miltei samoilla tarkoittaa sitä, että kestävän kehityksen opintojen myötä olen alkanut kyseenalaistaa asioita ja pohdin valintojani, kun muun muassa kaupan lihahyllyä katsastelen. Kananmunatkin yritän valita olemassa olevan tietoni pohjalta mahdollisimman eettisesti. Tämä ei vielä tarkoita, että tekisin aina ns. oikeita valintoja. Mutta yritän ja samalla pyrin myös aktiivisesti lisäämään tietoa yrittäen pitää mielessä myös paljon painotetun lähdekritiikin.

Edistystä?

Jätteiden lajittelussa olen mielestäni saavuttanut pronssitason, jos vaikka olisi vielä hopea- ja kultataso saavutettavissa. Pahvit, paperit, metallit, muovit ja lasit menevät sujuvasti omille paikoilleen (peräti keräyspisteeseen saakka) ja jopa pian esikouluikäinen lapseni on hyvin valveutunut näissä asioissa. Jotain olen tehnyt siis oikein (huomaa positiivinen vire). Mutta, jotta ei mentäisi liian syviin positiivisiin vesiin, niin se suurin murheenkryyni eli biojäte valitettavasti sujahtaa sekajätteeseen. Koen tästä syyllisyyttä, mutta koska on helpompi kaataa syy tässä tapauksessa muualle, niin syytän pankkitiliäni, jossa on juuri hienon kompostointilaitteen mentävä aukko.

Toisaalta olisi aika tarkastella kriittisesti, mikä saa aikaan biojätteen syntymisen? Onko tässä kyse elämänhallinnan (ok, elämää ei voi hallita) puutteesta vai mistä. Se, mikä tässä problematiikassa on mielestäni kuitenkin positiivista, on tiedostaminen ja havahtuminen. Ajattelen, että muutokseen tarvitaan aina näitä edellä mainittuja. Muutoksen tie voi olla pitkähkö, mutta niinhän se monesti on. Väliaikaisen muutoksen saa aikaan pienelläkin panostuksella, mutta jotta saisi aikaan jotain pysyvää, tarvitaan steppejä, kärsivällisyyttä, takapakkiakin. Ja tietenkin halua eli motivaatiota.

Toivoa on

Jos ajattelen yleisesti kestävän kehityksen opintoja, niin voisin suositella muutaman opintopinnan kurssia ihan jokaiselle kansalaiselle. On paljon varmasti sellaista tietoa, jota moni ihminen voisi muuttaa toiminnaksi ja väyläksi parempaan tulevaisuuteen meille ihmisille, eläimille ja muille eliöille sekä koko maapallolle. Henkilökohtaisesti nämä opinnot ovat tähän mennessä avanneet paljon uusia, ajatuksia avartavia polkuja omaan toimintaan ja sitä kautta myös toivottavasti toistenkin ihmisten elämään ja toimintatapoihin. Opintojen kautta on myös syntynyt verkostoja ja ne, jos mitkä, auttavat rakentamaan positiivista asennetta ja ajatusta tulevaisuuteen. Negatiivinen ajattelu kun ylipäänsä ei johda välttämättä kovin hyvään lopputulokseen ja voi estää uusia ideoita ja toimintatapoja syntymästä. Tämä matka on vasta alussa. Tästä tuskin tulee helppoa, mutta josko positiivinen ajatus päivässä, jopa pari, auttaisi keventämään askeleita silloin, kun tuntuu hankalalta.