Kevät - kestävät ja kestämättömät asiat luonnossa

Pian se on, kevät, minun lempivuodenaikani! Oikeastaan minun kevääni (ei välttämättä terminen) alkaa jo helmikuun lopussa, huolimatta siitä, onko 20 astetta pakkasta vai ei. Jo nyt lintujen laulu kuulostaa keväiseltä ja vielä ei ole huolta valtavien lumikasojen alta paljastuvista harmeista. Tein joskus noin sata vuotta sitten (liioittelu ei kuulu tapoihini 😊) pöytälaatikkokirjoituksen siitä, miten haitatonta koirankakka on esimerkiksi verrattuna lasinsirpaleisiin. Tuo kirjoitukseni virisi siitä, kun silloinen koirani astui teräväreunaiseen pullonsiruun ja antura halkesi harmittavin seurauksin. Siinä samaisessa tilanteessa puhisin ja manailin varmasti erään, jos toisen tovin niitä kanssaihmisiä, jotka manaavat koirankakoista. Koirankakan maatuminenhan ei kestä kuin muutaman viikon, toisin kuin monet muut luontoon kuulumattomat asiat. Kyseiseen luonnontuotteeseen joskus itsekin astuneena tunnustan kyllä, että en pidä kakkakasoista kulkuväylillä. Ärsytystä aiheuttaa myös ne hetket putsatessani kengänpohjia, joissa on syvät urat ja joihin se kakka oikein liimaantuu. Eihän niitä millään ilveellä saa puhtaaksi. Ja eihän se hajukaan nyt ihan parasta ole. Ja edelleen, ei se ole koiran asia niitä jätöksiään korjata. No, tämä on tämä jokakeväinen ajatuksia suuntaan, jos toiseen vievä puheenaihe, joten jätän sen suosiolla tähän.

Kertakäyttömaskit

Mutta jatkaakseni ympäristöasiaa ja juuri tätä kevättä, on huolenaiheenani maskit. Kertakäyttömaskit. En ole maskien asiantuntija, joten kategorisoin maskit nyt vain kertakäyttömaskeihin. Luin juuri erään tekstin, missä maskeja oli kiinnittyneinä lintujen jalkoihin tai siipiin tai kaulaan. Tämä sai minut pohtimaan taas syntyjä syviä. Miksi niitä maskeja on jo nyt pihat täynnä? Onko liian niukasti roskapönttöjä?

Tyhjennetäänkö niitä liian harvoin? Onko niiden sijoittelua mietitty riittävästi? Onko kaikki kohderyhmät otettu huomioon? Onko tämä maskipaljous huomioitu riittävästi eli ennakoitu mahdollista roskan määrän lisääntymistä luonnossa? Miten on asenteiden ja tiedon laita? Ja mikä on tilanne, kunhan aurinko riittävästi lämmittää ja lumimassat sulavat. Veikkaisin, että ei välttämättä kovin kaunista ole odotettavissa. Riesa maskien osalta on lisäksi pitkäikäinen, koska maskien maatuminen kestää jopa 500 vuotta (lähde: Yle uutiset).

Mikä ympäristöalalla on tärkeää?

Ympäristöalalla ohjaaminen ja tiedon jakaminen on mielestäni todella keskeistä. Ensimmäisessä julkaisussani jo sivusin tiedon lisäämistä ja edelleen se on kivijalkana siihen, että toiminta voi muuttua toivottavasti parempaan suuntaan. Välinpitämättömyys ja haluttomuus taas on asioita, joihin tuntuu aika toivottomaltakin puuttua. Ja toisaalta turtuminen on ehkä se huonoin vaihtoehto. Tässä puolentoista vuoden aikana, mitä näitä kestävän kehityksen opintoja on takana, olen huomannut omassa ajattelussani muutoksen. Meille on painotettu sitä, että asioilla on aina monta puolta. Ja se oma, oikealta tuntuva ajatus, on asioista vain yksi puoli. Sanoisin, että ympäristöalan töissä olisi ensiarvoista olla empaattinen ja pystyä asettumaan asiakkaan asemaan. Ilman empatiaa on aika vaikea ymmärtää rehellisesti toista ihmistä.