Sen miltei tuntee jo aamulla lämpimän peiton alla; kylmyyden. Ja niinhän se on, lämpömittari näyttää miltei -20 astetta ja minä en pidä siitä. Suoraan sanottuna inhoan kylmyyttä. Ei auta sanomiset, että lämpötila on vain pukeutumiskysymys. Ei ole. Siis minulle. Inhoan sitä, kun nenäkarvat menevät jäähileeseen, vaikka ei kai ne nyt monen sentin pituiset olekaan. Eräänä tulevaisuuden visionani ja ratkaisuna tähän ongelmaani pidän muuttoa Hawaijille tai johonkin muuhun vastaavaan ympärivuotisesti lämpimään paikkaan. Ainakin teoriassa tämä kuulostaa todella hyvältä.
Muistan lapsuudestani kävelymatkat bussipysäkiltä kotiin.
Matka oli kaksi kilometriä. Kovemmalla pakkasella, tai no, se ei vaatinut edes
kovia pakkasia, varpaat ja sormet olivat aivan tunnottomat ja kotona lämmetessään
kipristelivät ja pakottivat ja niin edelleen. Mielikuvat näistä tapahtumista
ovat edelleen vahvoina pääkopassani.
Olen pohdiskellut tätä kylmyysasiaa. Huvinsa kullakin! Varsinaisesti
en inhoa talvea itsessään. Kuitenkin jokainen vuodenaikamme on todellinen
rikkaus, kunhan ne säilyttäisivät omanlaisensa piirteet. Ilmastonmuutos
valitettavasti saa tai on jo saanut asioita muuttumaan, ja tämä suunta jatkuu
huolestuttavana, jos jotakin merkittävää ei saada lähivuosien ja -vuosikymmenien
aikana tehtyä.
Mikä talvessa on kuitenkin positiivista, niin talvisin voi vaikka
hiihtää. Siis jos omistaa muutakin kuin monot. Monojeni kanssa, kun lampsisin
hiihtoladun reunalle, voisi olla, että laturaivo alkaisi kummuta minua kohti. No,
lapsethan ovat innoissaan pulkkamäestä. Ennen minä hytisin jääpuikkona mäen
vieressä, mutta nyt olen ottanut askeleen kohti lapsuutta ja uskaltautunut itsekin
mäenlaskuun. Ja hei, onhan se hauskaa puuhaa törmätä lumikasaan tai painattaa vauhdilla
suoraan lähimpään ojaan! Ja ne lumityöt! Mikä ihan tekosyy saada itsensä
todella hikiseksi ja hengästyneeksi 😊Mutta silti, minulla ulkolämpötilan laskiessa alle -5 asteen, loppuu vaan
huumori, se huonokin huumori.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tänne ovat kommentit tervetulleita :)