Luontoterapiaa Vallonjärvellä

Vallonjärven luontopolku täällä Valkeakoskella keskustan läheisyydessä houkutteli lähtemään kauniin sunnuntain kunniaksi haukkaamaan happea ja nauttimaan luonnosta. Luontopolulla on uusitut, oikein hyvännäköiset opastekyltit, pitkospuut sekä uusi lintutorni, johon oli jotensakin mukavampi kivuta kuin edelliseen. Korkeanpaikan kammoni ei äitynyt mahdottomaksi tuossa paikassa ja alastulokin hoitui ilman näkyviä vammoja 😂

Näkymää lintutornista

Näin korona-ajan hengen mukaisesti pitkospuiden oheen oli tehty ohituspaikkoja, joita tulikin heti testattua. Tosi hyvä! Aika rauhaksiin sai tänään miltei koko matkan mennä, mutta reitti on kyllä suosittu. En tiedä, onko ohituspaikkojen suunnittelussa juuri koronaa ajateltu, mutta todella hyvä toteutus joka tapauksessa.

Vanhassa kuusimetsässä kuuntelin raivokasta tikan nakutusta. Ei muuta kuin puhelin esiin ja yritin epätoivoisesti ottaa kuvia kahdesta näkemästäni yksilöstä itselle tuntemattomasta tikasta. Olen wannabe- lintuharrastaja eli haluaisin tuntea lintuja, mutta sille tasolle se on jäänyt 😆 Sain tunnistukseeni ystävällisesti apua ja lintu osoittautui pohjantikaksi. Mutta, mikä hienointa, tänäänkin tuli opittua jotain uutta 👀 Ja sai muuten tikkakin syödäkseen, näin sivuhuomautuksena 😎

Hävettävän huono kuva, mutta pohjantikka se siellä

Vajaa kolmisen kilometriä tuli mittariin matkaa, kun hieman luontopolulta poikettiin sivuraiteillekin. Korkeahko pulssi kertoilee omaa tarinaansa siitä, että lisää liikuntaa ja kohtuu matalatehoista, kiitos 😃 

Kyllä luonnon keskellä kuunnellessa lintujen laulua, tuulen vienoa puhallusta ja hengitellessä syvään, tulee vaan niin kertakaikkisen hyvä fiilis! Vanhana (sanan varsinaisessakin merkityksessä 🙈) sählynpelaajana sydän halajaa edelleen sählykenttiä konttailemaan, mutta kyllähän tässä ajassa luonto ja siitä nauttiminen on se juttu! Niin, ja siitä luonnosta huolehtiminen myös.

Tässä toinen tikkayksilö, josko sen pään tuolta erottaa 😁