Santun lenkki

 Santun lenkki Valkeakoskella on yksi mun lempilenkkipoluistani. Se sijaitsee Kauppilanmäellä ja sen pituus on reilun kilometrin. 

On uskomatonta, kuinka keskellä kaupunkia voi olla näin kaunis reitti. Lähellä on vesistö, kanava ja samaan aikaan maisemaa hallitsee tehdasmaisema. Kuitenkaan tehtaan läheisyys ei ainakaan itsessä aiheuta mitään negatiivisia tuntemuksia tai häiritsevää ääntä. Jotenkin tällaisen hyvin kaupunkimaisen näyn ja rauhallisen luontomaiseman yhdistyminen on mielenkiintoinen kombo.

Tervasaaren tehdas

Mielestäni on ihanaa kävellä reitin pehmeää, pururatamaista pintaa pitkin ja jotenkin askelkin tuntuu paljon kevyemmältä kuin asfaltilla 😍

Reitin varrelta löytyy veneenlaskupaikkaa, laiturit isommille paateille ja uimapaikka, jonka yhteydessä on uusittu pöytä- ja penkkiyhdistelmä. Fiksusti on myös roskis laitettu penkkien viereen, mutta silti, valitettavasti kaikki roskat eivät siihen eksy 😢

Reitti on lapsiystävällinen ja polun varrella on kiva leikkipaikka lapsille. Siellä on keinut, kiipeilyteline ja semmoinen yksi vempele, jonka nimeä en tiedä 😝

Leikkikentän vieressä on myös kenttä pienille tai vähän isommillekin pallonpotkijoille tai muille innokkaille. 

Kuvaa rannalta, josta pääsee kivasti uimaan

Penkit ja pöytä uimapaikan vieressä

Santun lenkin ympäristössä sijaitsee Kauppilanmäen museoalue, joka on hyvin idyllinen kesäpäivän viettopaikka tai ihana paikka käydä nauttimassa vaikka piknikeväitä. Täältä voit käydä lukemassa lisää museoalueesta.

Santun lenkiltä löytyy myös komeita muurahaispesiä

Tällainen luontopläjäys tähän sateiseen torstaipäivään 😃

Jos sulla on joku kokemus kyseisestä lenkistä, niin laita alle kommenttia 😊

Kalamies

Kalamies rannalla pilviin katseensa suuntaa,

aprikoi myrskyä, tyyntäkö päivälle lupaa.

Silmänsä luo hän vielä taakseen,

kohti punaista tupaa.

Veneensä laineille työntää,

kalastaja kokenut.

Varmoin ottein kädet vahvat tyrskyihin ohjaa.

Karikot monet väistää taitavasti,

ei purtensa kosketa pohjaa.

Oli koiranilma tai aurinko polttava,

kalamies sään ei anna estää.

Saalis vedenalainen noutajaansa vailla,

herkuista notkuva pöytä kestää.

Pitkän päivätyön kalamies uuttera,

päivä toisensa jälkeen puurtaa.

Ei tunteja laske, ei minuutteja,

rakkainta puuhaansa yhä jaksaa uurtaa.

Aurinko mailleen laskenut jälleen,

vene rantakiviin kolahtaa.

Veden pinta tyyni jo.

Myhäillen kalamies raukea tupansa oven avaa,

tuvan lämpö rauhaisaan uneen pian vaivuttaa.

Keväinen ristiriita

Herättyäni aamulla noin kahdeksan maissa, katsahdin pihalle ja totesin, että näyttää miltei takatalvelta. Ei silti ihan, lumipeitteeltä oli luonto säästynyt, mutta auton lasien jäinen pinta ja pikainen käynti ovensuussa varmistivat pienen pakkasen rantautumisen sunnuntaiaamuun.

Vaikka sisäinen kylmyyteni kehotti jäämään vielä sisätiloihin, päätin sisuuntuneena pistää asianmukaisen vaatetuksen ylle ja lähteä reippain mielin työhanskat käsissä kohti työleiriä eli aroniapuskia.

Karhunköynnös (vanhoja nimiä elämänlanka tai isokierto) aroniapensaan kimpussa 😓

Vaikka en voi parhaalla tahdollakaan kutsua itseäni minkään valtakunnan puutarhuriksi, niin aina keväisin (yleensä auttamatta liian myöhään) minulle syntyy hetkellinen mielihalu hyökätä noiden harmillisten karhunköynnösten kimppuun ja putsata viattomat pensasaidat tältä riesalta. Niin kuin kuvasta voi kuitenkin todeta, viime kevään väliaikainen aivojen vinksahdus ei ole auttanut.

Eikä siinä mitään, vaikka yhden kerran saisi nuo kireälle kiertyneet sitkeähköt ruohot perattua pensaista, kun ne hetken päästä jo pullauttavat uutta kehiin, vuodesta toiseen.

Kukka on karhunköynnöksessä kyllä kieltämättä kaunis; valkokarhunköynnöksessä valkoinen ja punakarhunköynnöksessä vaaleanpunainen. Tämä kauneus ei kuitenkaan liiemmälti mieltä lämmitä, kun katselee osin laonneita pensasaidan varsia. Sinä hetkenä ei voi muuta kuin vajota miltei epätoivon alhoon ja yrittää putsata aitataimen kerrallaan puhtaaksi. Nyt, kun köynnöksen varsi on jo kuiva, homma ei ole yhtä puisevaa kuin parhaana kasvukautena, jolloin kasvia on todella vaikea saada pois. Muutoinkaan sen hävittäminen ei onnistu ihan sormia napsauttamalla.

Karhunköynnöksen historiasta on ollut vaihtelevia tulkintoja, mutta mitä ilmeisimmin kasvi on vieraslaji, joka olisi tuotu tänne 1700- luvulla. Sitä käytetään myös koristekasvina.

Koska suurin syntini puutarhatöissä on olla myöhässä liikkeellä, niin nyt olin ajoissa. Nimittäin, kun olin taistellut aikani elämänlangan kimpussa, syntyi ajatus: pensasaita tarvitsee puutarhasaksia. Niinpä varsi kerrallaan napsahti poikki, mutta ilman karhunköynnöksiä. Varmastikin tässä vaiheessa jonkun teistä ajatuksissa saattaa syntyä kysymys siitä, miksi tein turhaa työtä. Niin, varsin fiksu ja asiallinen kysymys! Toisaalta, noiden sinnikkäiden ja  harmittavaisten köynnösten repimisessä on jotain hyvin terapeuttista, onhan se käsillään tekemistä 😆 eli suotakoon anteeksi tällä kertaa tämä turha työ 😂

No, joka tapauksessa vaikka tästä vieraslajin perkauksesta saakin harmaita hiuksia ja aihetta tehdä blogipostaus, niin onhan se mahtavaa ja mieltä ihastuttavaa katsella uusia, pian aukeavia silmuja ja nauttia lintujen laulusta heti aamusta alkaen. Eiköhän se lämpimämpi kevät pian jo aukea kunnolla!

Lähteet alla ja myös lisätietoa löytyy täältä:

• https://vieraslajit.fi/lajit/MX.39371
• https://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/karhunkoynnos

Pitkäperjantai

Pitkäperjantain pienen vierailun päätteeksi matkalla kohti kotia taivas oli yhtaikaa synkkä ja kirkas. Ja taivaalle oli syntynyt kaunis sateenkaari. Jotenkin hassu fiilis, kun satoi räntää ja toisaalta oli niin keväistä. Tämän kuvan myötä toivotan rauhaisaa pääsiäisen aikaa.

Kiusattu

Aamu aukeaa varhain,

ei ole taaskaan fiilis parhain.

Kouluun pitäisi jo kiireesti ehtiä,

olisi lapsukaisella pienellä asiaa rehtiä.

Sanat kuitenkin kurkkuun juuttuu,

pelko siitä et tuskin mikään muuttuu.

Koulussa välitunnit tuskaa on,

viisari kellon armoton.

Koulun pihalla yksin aina,

maanantaina ja perjantaina.

Pyyhekumit selkään luokassa lentää,

ei voi kyyneltä enää mikään estää.

Oli vaatteet muodin huipulta tai ei,

joku koulunkäynnin innon vei.

Miks kaveria mulle ei löydy mistään,

en kestä yksin tätä pitkään.

Nuoressa sydämessä painaa huoli,

luottamus ihmisiin kauan sitten jo kuoli.

Rillit raskaat nenällä painaa,

elämä tää on kai huonoa rainaa.

Mut on vain mentävä eteenpäin,

ryhti alistunut suoristettava näin.

Vielä se valoisampi päivä koittaa,

jolloin löytyy voimaa vaikeudet voittaa.

Usko itseen on lääke paras,

sitä ei pysty viemään kiusaaja, ei varas.

Miten saisimme rakennettua maailman sellaisen,

jossa pelkoa ei tarvitse koulutiellä tuntea lapsosen.

 

Luottokampaaja

Hiuskiehkura vallaton valuu pitkin poskea, 

pitäisikö vihdoin luottokampaajan siihen koskea.

Josko tulisi minusta siili,

syntyisikö meille hyvä diili.

Kulmat kurttuun kampaaja taittaa,

ehkä pituutta latvoihin kuitenkin laittaa.

Terapiaa miltei kampaajakäynti vastaa,

hiuslatvan ja juuren kun pesualtaaseen kastaa.

Ohjeita, vinkkejä kampaaja antaa, 

samalla kun hellästi hiuspohjaa kampaa.

Lähti tupsu, lähti toinen,

on kampaajan saksilla vaikutus moinen.

Ilo tulla teille aina on,

tunnelma välitön, mutkaton.

Lapsenkin riemu suunnaton,

kun syntyy letti verraton.

Sydän, tähti tai nuoli,

poistuu sielusta pienikin huoli.

Olo kevyt ja kaunis, kun ovesta poistuu,

kerta toisensa jälkeen tunnelma sama toistuu.

Tämä teksti on omistettu parturi-kampaamo Buenon Heinille ja Outille 💕

Palmusunnuntain pikkuporinat

Pallo pirteän polttava pilven piilosta pupun  pesäkolostaan pois piileksimästä pakotti. Papan pellolla pehmeällä pyörii Pertta-pupu pieni pörröinen pienokaisineen. Pelko puikkia pakoon poistui Pertan perheeltä. Pum pum-paukut piilossa pysyvät pitkään. Pupun paasto pitkänlainen päättyy pääsiäiseen. Pian pyöristyvät posket pureskelevat pajun pintaa pakkasenkestävää. 

Pajunkissatkin Pertta poikasineen pistelee pumpulisen poskiparran piiloon. Pian pursuavat pellot, pensaat, puut potentiaalisia paikkoja puputukseen. Puutarhan porkkanatkin passeleita pupujusseille.

Pallerot pyöreät pääsiäisen pitäisi poikasille pakettiin pyöräyttää, perille päästä pikimmiten. Pertta pinkoo polvet pitkinä pitkin poikin pientareita. Papanakasat peräänsä putoilevat. Paksuturkkinen Pertta palttoonsa pääväriä puntaroi. Pukisiko pilvenvalkoinen, pronssinhohtoinen? Pohjavillankin pienesti puuteroida pystyy.

Poikaset polkujaan pääsiäisestä, päivien pidentyessä pääsevät pomppimaan pikkutassuillaan.